Nikublogi

Kaapunnin kulumat tutuiksi, osa 2: Puijonlaakso

04.04.2018 | Asukas

Muistoja Luistelijantieltä vuodelta 1967

Luistelijantie 1 valmistui syksyllä 1967. Luistelijantie 3 oli valmistunut vuotta aikaisemmin. Asuntotilanne Kuopiossa oli tuolloin tosi huono. Niiralan Kulmallakin oli vähän asuntoja ja paljon lapsiperheitä hakemassa. Meistä onnekkaimmat saimme uudesta talosta asunnon.

Puijonlaaksossa ei silloin ollut paljon asutusta. Kauppakeskuksen paikalla oli ojitettu suo, josta pääsi läpi polkuja pitkin kävelemällä kotiin Luistelijantielle. Joskus sateella upottikin. Kun muutimme uuteen Luistelijantie 1:een, oli entisistä rakennuksista jäljellä vain koirankoppi ja marjapensaat. Meistä monet perheet asuimme ahtaissa ja pienissä asunnoissa aikaisemmin, joten olimme kiitollisia, kun pääsimme uusiin Niiralan Kulman asuntoihin.


Luistelijantieltä näkyy Kuopion maamerkki, Puijon torni

Vilskettä ja vilinää rapuissa

Niiralan Kulman toimistossa oli silloin töissä vain isännöitsijä ja sihteeri. He paneutuivat tilanteisiin henkilökohtaisesti. Kaikki isoihin asuntoihin tulijat olivat monilapsisia perheitä. Kolme lasta oli alaraja asunnon saantiin. J-rapussa oli 3-7 lasta perheessä eli rapussa yhteensä yli 30 lasta. Vilskettä ja vipinää riitti, myös vauhtia ja vaarallisia tilanteita. Ei ollut leikkipaikkoja, joten lapsiporukat leikkivät Puijon montussa tai metsässä. Kun yhtä lasta huudettiin syömään, tulivat toiset lapset rappukäytävään odottamaan.


YK:n lastenavun valtuuskunta kävi tutustumassa uusiin Luistelijantien asuntoihin ja suomalaiseen vuokra-asumiseen vuonna 1969. Kuva: Niiralan Kulman 50-vuotis historiikki.

Joskus tuli erimielisyyttä niin lapsille kuin aikuisillekin, joten sanonta kuului: ”Ei meidän lapset, nehän nukkuvat vielä kotona.”. Kaikista asioista kuitenkin sovittiin. Pienemmissä asunnoissa asui vanhempia mummoja ja vaareja, jotka piti huolen, että talon sääntöjä noudatettiin. Oli yhteinen talonmies, joka asui 3-talossa. Mies hoiti talojen kunnostustyöt ja vaimo siivoukset rappukäytävässä ja saunoissa.

Kiireetöntä yhteisöllisyyttä

Pyykkituvassa sai olla vain kaksi pesijää päivässä. Talonmieheltä piti hakea pyykkituvan avain. Oli vain yksi rumpupesukone, joka vain pesi pyykit. Sitten isoissa paljuissa huuhdeltiin ja linkouskoneessa lingottiin. Oli yksi kuivaushuone ja kesällä ulkona. Matot kopisteltiin ulkona useasti viikossa, koska imureita ei ollut.

Pihaa ei oltu asfaltoitu. Kauppa oli Luistelijantie 4:ssä ja sen vieressä oli puhelinkoppi, josta käytiin soittamassa, jos sattui olemaan taskunpohjalla kolikoita. Henkilöautoja oli neljä tai viisi, autopaikoista ei ollut pulaa. Jos puuttui ruoanlaitossa vaikka sipuli, se käytiin naapurista pyytämään lainaksi. Samoin jos naapuri tarvitsi käydä asioilla, ettei tarvinnut koko lapsikatrasta mukaan ottaa, aina löytyi lapsenlikkoja. Sanaa ”kiire” ei tunnettu.

Laakso Puijon kainalossa

Niiralan Kulmalla on Kuopion Puijonlaaksossa kolme kiinteistöä: Luistelijantie 1, Luistelijantie 3 ja Taivaanpankontie 23. Luistelijantie 1-3 talot edustivat rakennusaikanaan 1960-luvulla tyylipuhdasta puutarhakaupunkiajattelua. Puijonlaakson kukkuloita korostivat maastoon sovitetut suurkorttelit, sommitteluissa tasapainottuvat tornit ja lamellitalot ja kuopiolaisen perinteen mukaisesti lampi virkistysalueeksi keskiöön. Lampiperinne jatkui sittemmin myös Petosen kaupunginosan suunnittelussa.

Nykyään Puijonlaaksossa asuu lähes 7000 asukasta, ja alueen palvelut ovat erittäin hyvät. Alueelle leimallista on Puijon ja koko kaupungin maamerkin, Puijon tornin, läheisyys.


Väljä pihapiiri kahden talon välissä.


Luistelijantien 50-vuotisjuhlia vietettiin kesäkuussa 2017.


 


Kirjoittajasta

Eeva Liukkonen ja Maire Hätinen ovat Niiralan Kulman Luistelijantien talojen alkuperäisiä asukkaita, jotka ovat asuneet Luistelijantiellä yli 50 vuotta, vuodesta 1967. Blogikirjoitus on muokattu kirjoittajien Luistelijantien talojen 50-vuotisjuhlia varten tehdystä kirjoituksesta. Juhlat järjesti talon asukastoimikunta kesäkuussa 2017.

Kommentointi

Kommentti:
Nimi:
 


Asuin Taivaanpankolla 1990-luvun lopulla ja sen jälkeen jonkin aikaa myös Luistelijantiellä kolmosessa. Eniten nautin molemmissa asuessani hyvistä naapureista ja luonnon läheisyydestä. Poimin lähimetsistä valtavat määrät sieniä syksyisin.
Molemmista oli myös erittäin hyvät yhteydet keskustaan. Etenkin Luistelijantieltä pääsi pyörällä nopeasti kaupunkiin, mutta takaisin ylämäkeen tulo oli sitten hiukan hitaampaa.
Kummassakin talossa oli myös todella ihana piha. Oli grillit ja valtavat leikkialueet eikä lähipuistoihinkaan ollut pitkä matka.

- ke 11. huhtikuuta 2018 10.11.16


ASUNTOA HAKEVILLE

ASUKKAILLE

NIIRALAN KULMA

SÄHKÖINEN ASIOINTI